Noidaksi tuleminen

"Shamaaniksi tultiin yleensä omien henkilökohtaisten ominaisuuksien ja taipumusten pohjalta. Monet puhuvat myös sisäisestä pakosta, tai taiteellisesta luomispaineesta, joka johdattaa tällaiseen ilmenemään.
Siis tiet ja menetelmät voivat olla moninaiset, mutta kaikkein tärkeintä on sisäinen pakko. Jos jollakulla on epäilyksetön sisäinen pakko, hän on jo silloin henkien ja haltijoiden ohjauksessa ja hänen oma voimahaltijansa johtaa oppilaan oikealle tielle, löytäjäksi, taiteilijaksi, parantajaksi, näkijäksi, shamaaniksi.
Aina toisinaan on ollut myös valmiita tietäjä-shamaaneja, he ovat saaneet yliluonnollisia kykyjä synnyinlahjanaan.
Matka aliseen on aina ollut shamaanin perusulottuvuuksia ja luontainen reitti lähteä tieto, - tai voimamatkalle."
Ote kirjasta Shamaanin matka, Johannes Setälä

 "Samanistisen initaation kulminaatiotapahtuman muodostavat ne visiot, joissa kokelas tuntee henkien muuttavan hänet konkreettisesti uudeksi; nämä paloittelevat, keittävät tai takovat hänen ruumistaan ja kokoavat sen jälleen ehjäksi. Kokelas muuttuu tällöin samaaniksi, jonka perimmäinen olemus on jotain muuta kuin tavallisella ihmisellä. Initioivat henget ovat hänen uuden olemuksensa alkuperä, sen synty. Nämä samat henget saattavat tulla myös hänen apuhengikseen. Niinpä tietäjänkään <luonto> tai <haltija> ei ole samanlainen kuin tavallisilla ihmisillä. Initaatioaikanaan hän hankki tai sai tavallista väkevämmän haltijan tai luonnon.

Nostohaltija voitiin hankkia riittioimin: Ukonilmalla kalliolla alasti innosteltiin ja sadevedellä, joka oli jäänyt kalliolle lammikoksi, pestiin pää." Ote kirjasta Suomalainen Samanismi.

 "Oman syntyperäisen luontonsa lisäksi tietäjän on kuviteltu voivan hankkia itselleen myös "ottoluonnon", jolla on ymmärretty muualta omaksuttua tai anastettua taikavoimaa. Olemme jo aikaisemmin maininneet, miten ihmisten tai uljaiden eläinten ominaisuuksia uskottiin niitä sisältävän aineen mukana voitavan siirtää muista olennoista omaan ruumiseen. Mutta suomalainen tietäjä ei tyytynyt lujittamaan luontoaan ainoastaan elollisista olennoista anastamallaan mahdilla, hän pyrki >luonnokkaaksi< myös turvautumalla elottoman luonnon voimiin. Niinpä hänen kerrotaan ottaneen >luontoa< kalliosta pesemällä päänsä 'itkevän kallion hiellä' tai koskesta juomalla pyörteestä ammennettua vettä ja vaahtoa, tai tulesta syömällä tulisijan tuhkaan kätkettyä suolaa tai itse ukkoselta asettumalla ukonilman aikana alastomana kalliolle ja valamalla päähänsä kallion koloihin kertynyttä sadevettä." Ote kirjasta Suomalainen Muinaisusko.

"Hän halusi vain olla yksin, ei sietänyt ihmisiä lähellään vaan juoksi pois kuin hevonen eikä kukaan saanut häntä kiinni. Hän puhui itsekseen metsissä ja kuulosti siltä, kuin hänen seurassaan olisi ollut 80 henkinen seurue. Olofin kärsimykset loppuivat vasta, kun hän antautui hengille ja päätti ryhtyä noaidiksi. Hän jätti koulun ja sai sen jälkeen opetuksen näiltä samoilta hengiltä, jotka olivat häntä piinanneet. Psykiatrian näkökulmasta Olof oli psykoottisessa tilassa, mutta saamelaisen perinteen näkökulmasta hänet oli valittu samaaniksi. Varsinkaan lähetysvaiheessa eivät kaikki aina olleet halukkaita ottamaan henkikutsua vastaan. Myös saamelaisilta on tietoja, että henkien kutsun saanut ihminen kamppaili vastaan, kunnes menetti henkensä." Ote kirjasta Saamelaisten Mytologia.

"Rumpurentoutus ja rumpumusiikki on eri asia kuin rumpumatka. Rumpumatkan sanotaan olevan varattu vain shamaaneille, eli yhteisön parantajille ja myyttien tuntijoille. Oikeastaan muut eivät matkaan päässeetkään, sillä shamaanin initaatio kesti vuosikausia ja oli usein hengenvaarallinen ja tuskallinen siirtymä. Rumpumatkat itsessään olivat myös äärimmäisen uuvuttavia ja raskaita koitoksia sekä henkisesti, sielullisesti että fyysisesti. Shamaani tarvitsi matkaa varten suojauksia, usein fyysisten, haarniskan osia muistuttavien rautaisten asujen sekä erilaisia auttajia symboloivien esineiden muodossa. Shamaani ei myöskään tehnyt työtään yksin, vaan hänen tukenaan oli yhteisö. Shamaaniksi ei "päästy", vaan tultiin pitkällisen sairauden, kidutukselta tuntuvien henkien hyökkäysten ja oman minän tuhoutumisen ja rekonstruktion tuloksena. Shamanismissa on kyse niin vakavasta asiasta, että osa tutkijoista ja maallikoista sanookin, ettei nykymaailmassa ole enää shamaaneja." Pohjoisen Alitajunnan Maa, Eeva Maria Leino & Tytti Leiwo

"Peter Taylorin mukaan läntisessä maailmassa ei ole olemassa shamanistista initaatiota, sillä se edellyttäisi todellista kuoleman tai hulluuden vaaraa.. Tämä on eittämättä totta, sillä läntinen psyyke haluaa useimmiten hallita, kontrolloida ja kesyttää, silloinkin, kun se naamioi kesyttämisen ja kontrolloinnin voimaannuttavaksi villeydeksi. Sivistynyt ihminen ei riskeeraa turvallisuuttaan, järkeään ja ennen kaikkea ylpeyttään lähestymällä omaa sieluaan. Sen sijaan initoidumme  liian usein varjojen, mustan auringon ja rationaalisen hulluuden maailmaan, jossa perinteiset yhteisöt ovat kuolleet, vahvin selviää eikä seurauksista tarvitse välittää. Sanotaan, että nuoret miehet yrittävät yhteisöllisten aikuistumisriittien puutteessa initoida itsensä modernissa maailmassa, usein väkivaltaisella ja sairastuttavalla tavalla. Miehelle opetetaan, että nainen ja luonto ovat käytettävissään ja että hänen oma luontonsa on mekanistinen, rationaalinen ja laskelmoiva. Peter Tayloria mukaillen; Kun miehen elämästä, sielusta ja psyykestä puuttuu rakkaus, hän kohdistaa rakkaudettomuutta ulospäin synnyttäjäänsä (maaemoon), tuhoten sitä järkevän ja hallitun kuoren alla kytevän raivon vallassa." Pohjoisen Alitajunnan Maa

"Hätämaa-vainaja oli oikein suuri noita. Hänelle pyrki oppilaita. Mutta kun noidan ammatissa täytyy olla hyvät hermot, pani ukko oppilaansa koetukselle. Hän pani oppilaat pirttiin yksin nukkumaan ja loihti siten, että ruumiita putosi katosta minkä ehti. Oppilas pelästyi, tuli noidan huoneeseen ja sanoi: "En minä siellä uskalla olla. Siellä putoilee ruumiita". - "No, sinusta ei tule noitaa. Siinä tarvitaan lujat hermot, saat mennä menojasi!" Tätä lainausta on käytetty useasti noituutta käsittelevässä kirjallisuudessa

KUTSU RAJAN TAKAA - NOIDAN KASTE

Yleisesti noidan polulle kutsuttu ei valitse sitä polkua itse, vaan hänet asettaa kyseiseen tehtävään niinikään henkimaailma, hänelle valikoitunut henkiväki tuonpuoleisessa taikka henkimaailmassa - miksikä sitä sitten haluaa kukakin nimittää. Noidaksi valittua painostetaan henkimaailman toimesta niin kauan, että tämä joko ottaa tehtävän vastaan tai kuolee vastustaessaan sitä. Kuolema voi olla fyysinen tai henkinen; vastustaessaan henkiä noidaksi valikoitunut väsyy, uupuu ja jopa masentuu. Joillekin noidan polku on valikoitunut jo syntymässä ja heillä on jo valmiiksi kyky omaksua noituus nopeasti osaksi omaa elämäänsä. Jotkut ovat näin ollen saaneet jo syntymälahjanaan väkevän luonnon. 

Se kenet on noidaksi valittu, hänen luontonsa laitetaan äärimmäisen lujille. Henget painostavat erilaisin tavoin kunnes tehtävään valittu hyväksyy hänelle asetetun tehtävän ja ottaa sen omakseen. Vasta sitten painostus loppuu ja henget alkavat ohjata noitaa. Shamanistisissa kulttuureissa, vanhassa suomalaisessa kansanuskossa ja muissa muinaisuskonnoissa kyseistä tilaa kutsutaan  "noidan taudiksi". Noidan tauti saattaa kestää vuosia tai kuukausia - riippuen yleensä siitä, kuinka vaativa tehtävä tulee olemaan ja kuinka kauan noidaksi valikoitunut henkikutsua vastustaa. Noitiakin on erilaisiin tehtäviin ja erilaisilla valmiuksilla, vaikka samaa nimitystä kannetaan. 

Kuka tahansa voi harjoittaa shamanismia ja noituutta, jolloin kyseessä on ihmisen oma tahtotila. Ihminen toimii tällöin omasta vapaasta tahdostaan käsin. Henkikutsun saaminen taasen on usein ainakin aluksi vastentahtoinen kutsumus. Toisinaan noidan tehtävän saattaa periä toiselta noidalta tai sukulaiselta ja tuonpuoleiseen siirtyvä noita voi jättää tietonsa uskotulle oppilaalleen. 

Sanana noita on hieman hankala sen vuoksi, että moni nykypäivän noita ei ole välttämättä saanut henkikutsua ja he ovat silti noitia. Noitia on ollut ja on edelleen kaikissa kulttuureissa ympäri maailman ja sanana se käsittää hyvin laajan repertuaarin noitana toimimisesta. Ei ole siis olemassa vain tietynlaisia noitia, vaan kattaus on hyvinkin laaja. Vanhassa suomalaisessa kansanuskossa noita oli henkilö, jonka puoleen käännyttiin silloin, kun omat taidot eivät riittäneet. Moni harjoitti magiaa ennen vanhaan ja yksinkertaisempiin taikoihin riittikin omat taidot ja opitut loitsut. Tarinoiden mukaan noita oli yhteisön "poppamies, - tai nainen", shamaani, parantaja ja näkijä, myrrysmies, - tai nainen, indomies, jolla oli yhteys henkimaailmaan.  Hänellä oli yhteys tuonpuoleisiin voimiin ja kyky parantaa sairauksia sekä tehdä sielunhakumatkoja - hän kykeni hakemaan potilaan paenneen sielun takaisin. Noita kykeni keskustelemaan henkien, haltioiden ja jumalten kanssa, tekemään sopimuksia, helpottamaan kuolevan siirtymistä tuonilmaiseen, auttamaan magialla yhteisönsä jäseniä sekä tarvittaessa myös puolustamaan ja suojelemaan yhteisöään.