Kotisivujen synnyttäminen on vielä kesken, kiitos kärsivällisyydestä! 

Noidan Solmu

Tervetuloa !

Mukavaa, että löysit Noidan Solmuun! 

Olen Aalo Susanna. Olen kulkenut noidan polkua vuodesta 2016. 

Taustaa;

Olen lapsesta saakka ollut avoin henkimaailmalle. Tuonpuoleinen on seurannut minua syntymästäni asti. Vasta aikuisena opin ymmärtämään millainen kyky minulle oli suotu. Aistin herkkänä kaiken hyvin voimakkaasti ja henkimaailman tullessa hyvin lähelle minua, suljin intuitiivisen puolen itsestäni kokonaan. Koin, että henget olivat minulle taakka monien vuosien ajan ja keskityin elämään normaalia elämää. Henkimaailma kuitenkin odotteli nurkan takana ja kun vähiten sitä odotin, näkymätön maailma paiskautui kirjaimellisesti päin kasvoja.

Jouduin onnettomuuteen. Siinä hetkessä oli läsnä kuolema. Katsoin kuolemaa silmiin. Pelkkä ajatus elämäni päättymisestä johti siihen, että ymmärsin saaneeni jatkoaikaa eikä ollut minun aikani vielä lähteä Tuonelaan. Selvisin hengissä kaikkien fysiikan lakien vastaisesti. Minut valtasi sellainen nöyryyden tunne, jollaista en ollut kokenut koskaan aikaisemmin. Sellaisen nöyryyden ymmärtäminen on seurausta vakavasta sairastumisesta, tragediasta tai onnettomuudesta. Onnettomuuden jälkeen hyväksyin syntymässä saamani kyvyn. Tuon jälkeen otin nöyränä vastaan kutsumukseni toimia kanavana tämän eläväisten maailman ja tuonilmaisen välillä. Vaikka olin lapsesta saakka ollut intuitiivinen ja herkkä aistimaan henkimaailmaa, tämä oli kuitenkin jotain muuta.

Pian tämän jälkeen alkoi henkien raastava painostus ja sairastuin raskaaseen, niin kutsuttuun "noidantautiin". Nöyryys minussa vaihtui vastustamiseen; koin, etten ollut valmis kaikkeen siihen, johon henget minua painostivat. Vuosia jatkuneen piinan jälkeen otin tehtävän vastaan.  Minusta tuli noita. 

Harjoitan shamanistista parannuspraktiikkaa. Toimin sielunhoitajana maanläheisellä, inhimillisellä ja primitiivisellä tavalla. Työkenttääni kuuluu perinteisten noidan tehtävien lisäksi demonologia. Demonolgiaan tutustuin vuonna 2019 ja olen suorittanut sielunhoidollisia tehtäviä liittyen riivaustapauksiin sekä työskennellyt useissa poltergeistkohteissa. 

Kalmanväki

Olen aistinut kalmanväkeä jo ollessani vasta muutaman vuoden ikäinen. Aluksi he näyttäytyivät sellaisina, kuin olivat eläessään olleet. Toisinaan saatoin kuulla heidät ja joskus saatoin vaistota, kuinka joku tuijottaa minua vaikka olin yksin. Olen koskettanut kuollutta hänen maatessaan arkussa ennen hautausta. Kuolleen näkeminen ja koskettaminen ei ole ollut minulle koskaan mitenkään outoa tai kammoksuttavaa. Minulle kuolema on ollut aina luonnollinen osa elämän kiertokulkua.

Aloitin työskentelemään vuonna 2015 meediona ja näkijänä. Vaikka toisinaan vainajien aistiminen on raskasta, olen silti kiitollinen saadessani auttaa omaisia heidän surunsa keskellä ja helpottamalla menetyksen tuomaa tuskaa. Tiedän itsekin, miten raastavaa on menettää läheinen, usein vieläpä liian aikaisin. Tuon saman tuskan kokeminen auttaa myötäelämään omaisten surussa.

Toimittuani meediona jonkin aikaa, aloin saada selkeämpiä viestejä vainajilta. He saattoivat kertoa kuolintapansa esimerkiksi siten, että tunsin omassa kehossani vainajan kuoleman. Joskus he näyttivät, miten olivat kuolleet. Suurimmaksi osaksi viestintä vainajien kanssa tapahtuu selväaistein; saamalla näkyjä, tuntemalla fyysisesti, kuulemalla tai haistamalla. Aistimukset riippuvat olosuhteista sekä vainajan persoonasta.

Vainaja saattaa jäädä ikäänkuin jonkinlaiseen välitilaan kuolemansa jälkeen määrittelemättömäksi ajaksi. Syynä saattaa olla esimerkiksi väkivaltainen kuolema, itsemurha taikka selvittämättömät asiat omaisten kanssa. Joskus vainajalta on voinut jäädä jokin tehtävä kesken ja hän pyrkii tekemään sen loppuun.

Suomalaisessa kansanuskossa kerrotaan useita tarinoita siitä, että talon rakentajasta tulee kuoltuaan talon haltija ja näin ollen hän jää kuolemansa jälkeen pitämään talosta huolta. Samaten tarinat kertovat, että ensimmäisestä tulen sytyttäjästä uuden talon tulisijaan tulee talon haltia kuoltuaan. Näin ollen jotkut vainajat jäävät pitkäksikin aikaa huolehtimaan tehtävistään. Otaksun, että tällaiset vainajat muuttuvat kuolemansa jälkeen enemmän haltioiksi ja heidän sielunsa ikäänkuin muuntautuu uuteen tehtävään.

Henkimaailma ei ole meistä mitenkään erillinen, vaan se on oma todellisuutensa meidän eläväisten fyysisen todellisuuden rinnalla. 

"Vaikka erilaisia vainajaolentoja vaelteli hakemassa kuolevia seuraansa, eivät kaikki suinkaan niitä nähneet. Niiden näkijäksi tuli olemalla kosketuksissa johonkin esineeseen, joka oli ollut yhteydessä vainajaan. Näin kävi, jos pesi silmänsä saippuallla, jolla ruumis oli pesty tai pyyhki ne ruumiin yllä olleella vaatekappaleella. Saman asian ajoi, jos pesi ruumiin pesuvedellä kasvonsa tai muun vartalonsa. Tuonpuoleisen väkeä pääsi näkemään myös, jos oli tietämättään pukeutunut kuolleen yllä olleeseen vaatteeseen tai nukkui sängyssä, jossa oli maannut ruumis. Jos tarkoituksella tai tahattomasti selällään makasi ylös nostetun arkun alla, tuli näkijäksi. Joskus ruumiin näkemistä seurannut säikähtäminen aiheutti näkijän kyvyn. Myös suora fyysinen kosketus vainajaan edesauttoi tuonpuoleisen havaitsemista."